Sometan, siis olen

Legioonateatterin nuorten työpaja

”Mikä se semmonen some on? Ja kuka se on? Ja missä?” (Tyyne-emäntä Savo-Karjalasta)

”Sun äitis ei oo koskaan laittanu yhtään tykkäystä mun päivityksille. Aina vaan niitä helvetin emojia. Joskus jopa se haukottelija!”
(Runoilija aviomiehelleen)

”Siinä vaiheessa kun ihminen lakkaa itse ajattelemasta ja antaa tekoälyn hoitaa sen puolestaan, hänestä on tullut pelkkä ihmiskuori.”
(Terhi yleisölle)

Onko sosiaalisen median käyttö mennyt jo liian pitkälle? Onko se tehnyt meistä yksinäisempiä, yksinkertaisempia ja ainoastaan ”mun juttua” miettiviä zombeja? Mm. sitä kysytään Legioonateatterin humoristisessa työpajaesityksessä Sometan, siis olen.

Sitaatteja Aamulehden Janica Branderin jutusta esityksen ensi-illan jälkeen:
”Amatöörinäyttelijöiden tunnelataus on niin väkevä, että samanlaista näkee harvoin ammattiteattereiden lavalla.”

”Työpajalaisten kanssa tehty käsikirjoitus osoittaa, etteivät sukupolvet ole kovin kaukana toisistaan. Some ahdistaa myös kännykkä kädessä syntynyttä z-sukupolvea, ja kaikki kaipaavat lopulta samoja asioita. Rakkautta, hyväksyntää ja kunnioitusta."

”Näytelmä muistuttaa, miten tärkeää yhteisöllisyys on hyvinvoinnillemme. Legioonateatterin teokset ovat ennen kaikkea ryhmätöitä, ja Seppälällä on uskomaton kyky saada amatöörinäyttelijöistä kaikki irti vain muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen.”

”En ole hetkeen nähnyt ammattiteattereissa yhtä vahvaa tunnelatausta kuin Mäntyhaantien pelkistetyllä näyttämöllä. Legioonateatterin taika on siinä, että näille näyttelijöille esiintyminen ei ole arkista leipää, vaan erityinen hetki, jolloin heidät nähdään.
Ja se näkeminen tapahtuu silmästä silmään, ei puhelimen ruudulla.”