Niityltä tuulee, kuusi hetkeä ja virttä Walpurin elämästä

Eeva-Maija Haukinen, Jaakko Simojoki & Sauli Tiilikainen

Niityltä tuulee on kamarinäytelmä, monologi, johon on liitetty vanhoja suomalaisia virsiä, jotka veisaajat esittävät. Virret on esitystä varten valittu vuoden 1701 Vanhasta virsikirjasta. Näytelmä kuvaa Walpuri nimisen naisen elämää, joka toimii yhteisössään lapsenpäästäjänä, siis kätilönä, ja ruumiinpesijänä. Katri Taanilan teksti rakentuu näiden kahden elämän ääripään välille. Walpuri nähdään sekä synnyttävän että kuolevan naisen luona, työssään, jossa hän jakaa nämä ainutkertaiset hetket näiden ihmisten kanssa. Kokemukset saavat hänet palaamaan myös muistoihin omasta äidistään samassa elämäntehtävässä. Teksti rakentuu lyhyistä kohtauksista ja kuvista näiden koettujen hetkien äärellä. Toisaalta Walpurin oma elämä peilautuu luonnon kiertokulkuun ja tapahtumiin. Jaettujen intiimien hetkien kautta teos kuvaa arkaaista yhteisöä ja samalla jotakin inhimillisesti pysyvää ja jaettua, hengellisesti juurevaa. Walpurin viisaus nousee palvelemisesta ja lähimmäisenrakkaudesta.

Katri Taanilan teksti on poeettinen ja luotaa syvältä Walpurin kokemusmaailmaa. Se on muodoltaan runoelma, ei teatteria varten kirjoitettu teos, joka juuri tästä syystä irrottaa tarinan naturalistisesta kuvauksesta. Tunnen näyttelijä Eeva-Maija Haukisen pitkän, kolme vuosikymmentä kestäneen yhteistyön kautta. Tämä esitys kumpuaa maailmasta, joka on hänelle läheinen ja syvästi koettu.

Esityksen Niityltä tuulee ovat toteuttaneet näyttelijä Eeva-Maija Haukinen, oopperalaulaja Sauli Tiilikainen ja rovasti Jaakko Simojoki. Esityksen on ohjannut Hannu Tyhtilä. Tekstin on kirjoittanut runoilija ja teologi Katri Taanila (1919-2009). Ensiesitys oli vuonna 1995 Joensuun ortodoksisessa kirkossa, Joensuun herättäjäjuhlien tilaamana. Teosta on sen jälkeen esitetty useissa kirkkotiloissa ja seurakuntasaleissa ja myös teatterissa, mm. Suomen Kansallisteatterissa, Espoon kaupunginteatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa.

”Lähtijän huoneessa Walpuri oli oppinut viisautta. Ei kuitenkaan elämän syvintä salaa, sen lähtijä vie mennessään.”
- Kuolevainen.fi