Maailman teatteripäivää vietetään 27.3.2016
22.3.2016
Kansainvälisen teatteri-instituutin (ITI) julistamaa Maailman teatteripäivää on vietetty 27.3. vuodesta 1961 lähtien. Juhlinnan perinteisiin kuuluu Maailman teatteripäivän julistus, jonka on tänä vuonna kirjoittanut venäläinen teatteriohjaaja Anatoli Vasiljev.
Maailman Teatteripäivän julistus 2016
Tarvitaanko teatteria?
Tätä kysyvät itseltään tuhannet teatteriin pettyneet ammattilaiset ja miljoonat teatteriin väsyneet ihmiset.
Mihin teatteria tarvitaan?
Aikana, jolloin näyttämö on yhdentekevä verrattuna todellisen elämän tragedioihin, joita maissa ja kaupungeissa esitetään.
Mitä teatteri meille antaa?
Teatterisalien kultakoristeisia parvia ja aitioita, sametti-istuimia, likaisia sermejä, näyttelijöiden koulittuja ääniä – tai päinvastoin jotain aivan muuta: mudalla ja verellä tahrattuja mustia laatikoita, täynnä raivoavia alastomia kehoja.
Mitä teatteri voi meille sanoa? Kaiken! Teatteri voi sanoa kaiken.
Miten jumalat asustavat taivaissa ja vangit nääntyvät luolissaan maan alla, ja miten intohimo ylentää ja rakkaus tuhoaa, ja miten kukaan tässä maailmassa ei tarvitse hyvää ihmistä, ja miten petollisuus hallitsee, ja miten ihmiset elävät huoneistoissaan samaan aikaan kun lapset nääntyvät pakolaisleireillä ja miten heidän kaikkien täytyy palata takaisin autiomaahan, ja miten ihmiset päivästä toiseen joutuvat eroamaan rakkaistaan – teatteri voi kertoa kaiken.
Teatteri on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Varsinkin viimeiset 50–70 vuotta teatteri on ollut erityisen tarpeellinen. Kaikesta julkisesta taiteesta vain teatteri antaa meille sanan suusta suuhun, katseen silmästä silmään ja eleen kädestä käteen ja kehosta kehoon. Teatteri ei tarvitse välikappaletta toimiakseen ihmisten keskuudessa. Se muodostaa kaikkein läpinäkyvimmän osan valoa. Se ei kuulu etelään, pohjoiseen, itään tai länteen. Se on itse valo, joka valaisee maailmaa jokaiselta neljältä kolkalta. Sen voi välittömästi tunnistaa jokainen ihminen, joko vihamielisenä tai suopeana sitä kohtaan.
Tarvitsemme monenlaisia teattereita.
Mielestäni silti kaikista mahdollisista teatterin muodoista juuri nyt tarvitaan eniten teatteria sen arkaaisimmassa muodossa. Rituaalisia teatterimuotoja ei pitäisi keinotekoisesti asettaa vastatusten ”sivistyneiden” valtioiden teatterin kanssa. Maallistunut kulttuuri köyhtyy sisällöllisesti, niin kutsuttu ”kulttuuri-informaatio” korvaa vähitellen sisällöt ja niiden kohtaamisen.
Mutta näen selkeästi: teatterin ovet ovat auki. Vapaa sisäänpääsy kaikille.
Hiiteen kaikki laitteet ja tietokoneet – menkää teatteriin, täyttäkää rivit permannolta ja parvelta, kuunnelkaa sanaa ja katselkaa eläviä hahmoja! Edessänne on teatteria, älkää laiminlyökö tai hukatko sitä kiireisessä elämässänne.
Tarvitsemme kaikenlaista teatteria.
On vain yhdenlaista teatteria, jota kukaan ei tarvitse: poliittisten pelien, poliittisten ”hiirenloukkujen”, poliitikkojen ja politiikan teatteria. Ei tarvita yksilöiden tai yhteisöjen päivittäisen terrorin teatteria, ei ruumiiden, veristen katujen ja aukioiden teatteria kaupungeissa tai maaseudulla, ei uskontojen ja etnisten ryhmien välisten yhteenottojen teatteria…
Anatoli Vasiljev
Suomennos: Teatterin tiedotuskeskus TINFO
Konsultointi: Helena Autio-Meloni
Lisätietoja Maailman teatteripäivästä löydät TINFON sivuilta.