"Tyhmyydessä piilee viisauden siemenet" – Akse Pettersson avaa prosessia Oppitunteja eläville -esityksen taustalla

1.8.2025

Neljä tutkijaa katsovat rivissä kameraan kahvikupit kädessä ja ohjaajan nimi näkyy heidän yläpuolellaan.

Akse Pettersson on Teatterikesässä nähtävän Oppitunteja eläville -näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja. Näyttelijät Joonas Heikkinen, Katariina Kaitue, Heikki Pitkänen ja Janne Reinikainen esittävät tutkijoita, joille on annettu tehtäväksi valmistella kansaa tulevaisuuden mullistuksiin. Lukuiset haasteet ovat kovan työn takana, ja työ venyy ensin päiviä, sitten jo vuosia.

Suomen Kansallisteatterin kotiohjaajana työskentelevä Pettersson loi näytelmän yhdessä työryhmän kanssa, jossa muun muassa näyttelijät olivat mukana. Luomisprosessissa hyödynnettiin paljon improvisaatiota:

”Kun uutta teosta luodaan, siinä on aina mukana improvisaatiota ja inspiroitumista, joten näen sen improvisaation luonnollisena osana luomistapahtumaa.”

Neljän näyttelijän kanssa lavalle astuvat muusikot Ringa Manner ja Karin Mäkiranta. He ovat valvojia, jotka pitävät silmällä näytelmän neljää tutkijaa, samallaKaksi muusikkoa istuu pöydän ääressä. heidän työtään musiikilla säestäen.

”Halusin tehdä yhteistyötä Ringa Mannerin ja Karin Mäkirannan kanssa ja sitten yritin miettiä, mitä se voisi tarkoittaa tämän teoksen kontekstissa ja viitekehyksessä. Musiikin ja muusikoiden tulisi olla osa näytelmän maailmaa, mutta samaan aikaan toivoin, etteivät he varsinaisesti näyttele. Ennemmin he ovat mahdollisimman hyvin läsnä ensisijaisesti musiikin kautta. Toisaalta ymmärsin, että heidän läsnäolonsa fiktioituu, jos he ovat näyttämöllä siinä asiayhteydessä, joten koen, että ehkä tällainen positio toimii heidän suhteen.”

Näytelmä sijoittuu 1970-luvulle. Syyt valinnalle olivat moninaiset:

”70-luku edustaa eräänlaista toiveikasta aikaa. Se on ollut ideologioiden, teknologisten visioiden ja yhteiskunnallisten kokeiluiden ja optimismin aikaa. Silloin oli optimistisiakin visioita ja ajatuksia tulevaisuudesta, kun taas koen, että nyt ne ovat ensisijaisesti dystooppisia. Se kiinnosti minua erityisesti, koska me kuitenkin olemme sen ajan jatkumoa. Minua kiinnosti 70-luku senkin takia, että olen itse syntynyt 80-luvulla ja se on lähin vuosikymmen, josta minulla ei ole omaa elettyä kokemusta. Halusin kokeilla, miltä tuntuu tutkia sitä – se on minun vanhempieni se vuosikymmen, kun heidän jälkikasvuaan ei vielä ollut olemassa.”

Oppitunteja eläville kuvaillaan ”varovaisen optimistisena esityksenä henkilökohtaisesta tyhmyydestä”. Tyhmyys koetaan usein negatiivisena asiana, joten tietenkin halusimme tietää, mikä tyhmyydessä Petterssonia kiehtoo.

”Tyhmyydessä kiehtoo varmaan se, että kaikki, mitä me teemme ja olemme, on jostain näkokulmasta käsin tyhmää. Meissä kaikissa on tyhmyyttä ja viisautta ja kyse on tosi paljon näkökulmasta ja perspektiivistä. Ehkä tässä on juuri se, että minkä ajatellaan olevan fiksua ja viisasta voi osoittautua mahdollisesti myöhemmin tyhmäksi, ja ihmiskunnan parhaimmatkin keksinnöt voivat olla tietyllä tapaa tyhmiä. Samaan aikaan tyhmyydessä piilee viisauden siemenet – ainakin jossain määrin.”

Neljä tutkijaa tekee töitä kaoottisesti.

Oppitunteja eläville -esitykset
Ti 5.8. klo 19.00 & ke 6.8. klo 16.00 | 1h 40min | TTT Suuri näyttämö 

Kuvat: Katri Naukkarinen
Haastattelu ja artikkeli: Elli Suomela

<< Takaisin