29.7.2016

Tervetuloa Teatterikesään, Oona Airola

 

Kulunut vuosi on ollut näyttelijä Oona Airolalle vedenjakaja parissakin mielessä. Ensin tuli valmistuttua Teatterikorkeakoulusta, ja jo keväällä Airola niitti mainetta Cannesissa, jossa hänen tähdittämänsä ja Juha Kuosmasen ohjaama elokuva Hymyilevä mies voitti Un Certain regard -sarjan pääpalkinnon. Heinäkuun alussa Airola debytoi teatteriohjaajana, kun Bertolt Brechtin Äiti Peloton ja hänen lapsensa sai ensi-iltansa Ykspihlajan Musiikkiyhdistyksen esittämänä. Jälkimmäistä saavutusta Airola tosin pitää tervetulleena, tasapainottavana tekijänä:

“Tämä on todella ollut hieno ja opettavainen, myös rankka vuosi. Teatterikorkeakoulun lopputyön kirjoittaminen elokuvan kuvauksien ja Maa-Tuskan tekemisen lomassa ei ollut helpointa mahdollista hommaa. Pelkäsin väsyväni liikaa, ja ymmärsin, että oli keksittävä jotain uutta ja piristävää tekemistä vastapainoksi. Sitten ohjaushaaste tulikin sopivasti eteen ja tartuin siihen. Esityksestä tuli mielestäni onnistunut ja olen todella ylpeä työryhmästämme. Luulen, että tämä ei jää viimeiseksi ohjaustyökseni, niin mukavaa se oli!”

Seuraava haaste on luonnollisesti Tampereen Teatterikesä, johon Airola ottaa osaa ensimmäistä kertaa – ja heti peräti kolmessa esityksessä. Rooli löytyy niin Juha Mustanojan ohjaamasta Maa-Tuskasta, Lada Nuevosta kuin lavalta Jussi ja Kaj Cydeniuksen kanssa Kevätöistä unta -lauluillassa. Miten siirtyminen eri esitysten välillä luonnistuu?

“Kukin juttu on omassa lokerossaan pääkopassa, enkä usko, että ne sekoittuvat keskenään. Sen sijaan jokainen esitys itsessään kyllä jännittää osittain hyvinkin pitkäksi venyneen esitystauon vuoksi. Esimerkiksi Maa-Tuska esitettiin viime syksyn puolella, ja toistojakin oli sen verran vähän, että aivan ilmaiseksi lihasmuistista se ei tule. Lämmitysharjoitukset tulevat siis todella tarpeeseen.”

Airolan roolihahmo Maa-Tuskassa, Elena Petrovna Blavatsky, kuuluisa okkultisti, on vähintäänkin yhtä kirjava henkilönä kuin näytelmä kokonaisuudessaan:

“Hän on ollut poikkeuksellinen nainen 1800-luvulla seikkailuineen ympäri maailman. Minulle vahvin käsiteltävä aihe näytelmässä on narsismi ja yksilökeskeisyys. Henkilöitä ei vavisuta mikään, vaikka olosuhteet muuttuvat näytelmässä kurjiksi. He eivät tingi oikeuksistaan eivätkä oikeastaan ole valmiita muuttamaan näkemyksiään missään tilanteessa. Piinallisessa tilanteessa tärkeintä jokaiselle on pelastaa oma takapuolensa, tarvittaessa vaikka muiden kustannuksella. Valitettavasti näytelmässä on vahvoja yhtymäkohtia tähän päivään.”

Lopuksi voisi vielä udella, löytyykö näyttelijältä omaa suosikkia esitystensä joukosta. Aarola pitää kuitenkin kielen keskellä suuta:

“Missään tapauksessa en osaa, eikä onneksi tarvitsekaan, arvottaa esityksiä. Kaikki ovat hyvin omanlaisiaan, ja arvokkaita juuri siksi. Oma roolini kaikissa on kyllä hyvin erilainen. Lada Nuevossa olen yhtyeen perustajajäsenenä, säveltäjänä ja sanoittajana vastuullisemmassa roolissa kuin Maa-Tuskassa tai Kaj Chydeniuksen kokoamassa lauluillassa.”

Ei tarvitse harjoittaa okkultismia arvatakseen, että Oona Airolasta tullaan vielä kuulemaan – niin Teatterikesässä kuin sen jälkeenkin.

 

Maa-Tuska, TT Frenckell ti 2.8. 19:30 ke 3.8. 18:30, esityskieli suomi – Lue lisää.

Kevätöistä unta, Ohjelmateltta Keskustori pe 5.8. klo 19.00 – Lue lisää.

Lada Nuevo, Ohjelmateltta Keskustori la 6.8. klo 14.00 – Lue lisää.

 

Jaakko Reinikainen

<< Takaisin

Tervetuloa Teatterikesään, Oona Airola