Taiteilija Liila Jokelinin avajaispuhe
6.8.2025
Teatteritaiteilija, muusikko ja kirjailija Liila Jokelinin puhe Teatterikesän avajaisissa 5.8.2025:
"Arvoisa festivaalikansa, rakkaat kollegat ja taiteen rakastajat.
Elämme aikaa, jossa uutiset näyttävät tekoälyn generoimalta simulaatiolta. On syytä kysyä kuka oikeastaan ohjaa suurta kertomustamme: Totuus, teknologia vai jokin kolmas ylivalta, joka käyttää molempia näistä hyväkseen?
Siksi mielestäni teatterilla on nyt ennennäkemätön rooli. Teatterikin leikkii toden ja epätoden rajoilla, mutta se ei hämää meitä tavalla, joka horjuttaisi todellisuuden perustuksia. Päinvastoin, teatteri tunnustaa olevansa kuvitelmaa. Ja juuri siinä on sen voima. Toisin kuin algoritmien säätelemä informaatio, teatteri ei naamioidu uutiseksi. Se ei väitä olevansa totta, vaan uskaltaa olla avoimesti fiktiota - ja juuri siksi se voi näyttää meille, missä todellisuus ja kuvitelma kohtaavat. Se muistuttaa, että on olemassa paikka, jossa kysymykset saavat jäädä avoimiksi, aika voi hidastua tai tihentyä ja hiljaisuudellakin on painoarvonsa. Teatteri on paikka, jossa ihmistä on katsottava silmästä silmään, myös silloin, kun se tekee kipeää.
Friedrich Nietzschen Näin puhui Zarathustra -teoksessa profeetta Zarathustra kohtaa vanhuksen, joka on vetäytynyt erämaahan ihmiskunnasta. Vanhus sanoo:
'Nyt rakastan jumalaa: ihmisiä minä en rakasta. Ihminen on minulle
liian epätäydellinen asia. Rakkaus ihmiseen tekisi minusta lopun.'
Tuo ajatus tuntuu joskus pelottavan ymmärrettävältä. Kun historian painava toisto – väkivalta, sodat ja kansanmurhat jatkuvat, haluan itsekin paeta erämaahan. Nietzsche osoittaa, kuinka vaikeaa on rakastaa ihmistä juuri silloin, kun maailma tekee tuon rakkauden mahdottomaksi. Mutta juuri silloin rakkaudesta tulee eettinen teko. Ei pelkkä tunne, vaan tahto ymmärtää ja luoda rapautuneiden rakenteiden tilalle jotakin uutta.
Elämme maailmassa, joka on hajoamassa. Kannamme sen sirpaleita mukanamme. Kärsimys, pelko ja ristiriidat eivät ole vain ulkoisia uutisvirtoja, vaan ne myös asuvat ruumiissamme ja meissä. Ja silti: juuri tästä kaaoksesta meidän on synnytettävä tanssiva tähti.
Suuri taide syntyy harvoin siistissä järjestyksessä. Usein se kumpuaa juuri siitä, että me taiteilijat emme tyydy vallitseviin olosuhteisiin ja niiden tarjoamiin vastauksiin. Me katsomme maailmaa sellaisena kuin se on, ja sen jälkeen kuvittelemme, mitä se voisi vielä olla. Ehkä se, mikä juuri nyt tuntuu synkältä ja sekasortoiselta, voi synnyttää uusia merkityksiä ja jotakin kaunista huomenna.
Tampereen teatterikesä on Pohjois-Euroopan yksi merkittävimmistä teatterifestivaaleista. Siksi juuri nyt, tässä maailmassa, joka muistuttaa usein enemmän traagista meemiä kuin mestariteosta, me tarvitsemme tiloja, joissa voimme kohdata toisemme rehellisesti ja haavoittuvasti - ja silti toivoa kantaen. Me tarvitsemme teatteria. Emme paetaksemme todellisuutta, vaan kohdataksemme sen ja ymmärtääksemme sitä. Täällä me muistamme, että ihmisyys on lähtökohta, jota ilman ei ole mitään kertomusta.
Teatteri ei ehkä pelasta maailmaa, mutta se voi pelastaa meissä jotakin olennaista. Se riittää aloittamaan muutoksen. Jos maailma hajoaa, hajotkoon. Me rakennamme sen raunioille näyttämön ja tuomme näyttämölle sen, mitä ei voi koskaan murskata: toivon, kohtaamisen ja ihmisyyden äänen.
Ja juuri tästä kaikesta muistuttavat myös tämän vuoden ohjelmiston teokset.
Aino Pennasen kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama Minna Craucher tarkastelee valtaa ja identiteettiä: voiko valta syntyä fiktiosta, ja mitä silloin katoaa todesta. Ohjaaja Esa-Matti Smolanderin ja dramaturgi Rasmus Arikan sovitus Rikoksesta ja rangaistuksesta on fyysinen ja psykologinen tutkielma syyllisyydestä, sovituksesta ja yksilön suhteesta yhteisöön. ISH Dance Collectiven Elements of Freestyle yhdistää breakdancea, BMX:ää ja rullaluistelua sekä tutkii liikkeen kautta yhteiskuntien ja demokratian rakenteita. Akse Pettersonin Oppitunteja eläville yhdistää naurun ja melankolian ja kuvaa inhimillistä peruskokemusta ihmisen omasta tyhmyydestä. Arttu Soilumon Peltienkelit muuttaa Tampereen queer-perinnettä kantavaksi näyttämöksi, paljastaen kaupungin ja seksuaalivähemmistöjen kertomattomat tarinat.
Tässä vain muutama helmi mainittuna. Teatterikesän ohjelmisto on kuitenkin täynnä monipuolisia ja voimakkaita teoksia, jotka tänäkin vuonna haastavat, herättävät ja koskettavat. Ohjelmistossa on jokaiselle jotakin, ja varmasti myös juuri sinulle uusia näkökulmia ja elämyksiä. Toivotan kaikille teille mitä lämpimintä teatterikesää."