18.7.2016

Pariisilaisen kuppilan tunnelmaa Ohjelmateltassa

Ranskassa pitkään asunut paluumuuttaja, laulaja Noora Kiili, avaa rakkauttaan chansoneihin sekä toiseen kotimaahansa. Samalla hän raottaa verhoa tulevaan Ohjelmateltan esitykseen Chanson d'Amour, joka on saanut sydämellisen vastaanoton Suomen lavoilla ja jolla on kunnia avata tänä vuonna Keskustorin festivaali!
 

Onko laulaessa kielellä väliä, Noora Kiili?

”Kyllä, eri kielillä laulaminen on tyystin erilaista. Jokaisella kielellä on oma ‘makunsa’, oma tunteensa ja sellainen uniikki tulkinnallinen kuulokuva, mitä on mahdotonta käännöksessä tavoittaa. Vaikka laulaisin saman kappaleen alkuperäiskielellä ja heti perään äidinkielelläni, niin siinä olisi selvästi kaksi eri versiota. Eri kielet soivat eri paikassa suussa ja ruumiissa. Tärkeintä ainakin minun kohdallani kielen valinnassa on se, että eri kielet, kaikki sydämen kielet, ranska, englanti, ruotsi ja suomi, liittyvät eri elämänvaiheisiin, eri ihmisiin, menneisiin ja nykyisiin haaveisiin tai merkityksellisiin tapahtumiin.”

Laulaja Kiili tietää mistä puhuu. Kymmenen elettyä vuotta Pariisissa ovat kasvattaneet läheisen suhteen Ranskaan sekä maana että kielenä – tietenkin myös laulujen, chansoneiden, muodossa.

”Ranskalainen chanson on minulle hyvin tärkeää monestakin syystä. Ilmeisin syy lienee se, että Ranska on toinen kulttuurinen kotimaani. Opiskelijana töiden jälkeen lauloin vastapäisessä kuppilassa, missä pystypianon ääreen parkkeerasi rekkakuskin näköinen paksusorminen säveltäjä-ukko gaulois (‘nortti’) suupielestä roikkuen. Paikalla oli milloin mitäkin soittajia: puhaltajia, kitaristeja ja laulajia. Lauloin ensin pääasiassa jazzia englanniksi, kunnes minulle vinkattiin ranskalaisia chanson-klassikoita. Iltojen lopussa olivat vakiona Serge Gainsburgin laulut koko kapakan yhteislauluna. Toinen syy chanson-rakkauteeni on, että laulut ja tekstit ovat mielettömän hienoja tarinoita, ikäänkuin kokonaisia lyhytelokuvia erilaisista ihmiskohtaloista. Kun muutin takaisin Suomeen, tuli chanson ihon alla mukana.”

Kiili on esittänyt Ranskan tuliaisiaan antaumuksella Suomen lavoilla yhdessä luottosoittajiensa kanssa. Vastaanotto on ollut lämmin. Erityisesti Kiili riemuitsee kutsusta Teatterikesään:

”Kutsu mukaan näin upealle festivaalille on todella mahtavaa, Teatterikesää kehutaan paljon! Olen tietenkin aivan innoissani esityksestä. Laulan vilpittömästi, herkästi, hiljaa ja täysillä: sen mukaan, mitä kukin laulelma minulta pyytää. Vuosien varrella on aina lämmittänyt sydäntä ja antanut varmuutta, kun konserttien jälkeen poikkeuksetta joku tulee sanomaan, että ‘sinulla on ihana ääni’ tai ‘ihana konsertti'.”

Kiili kehuu myös vuolaasti muusikoitaan ja heidän keskinäistä synergiaansa.

”Aivan fantastisia jokainen! He täyttävät lavan kukin jo yksinäänkin, mutta yhdessä draivi on mieletön. Se näkyy ja kuuluu, että orkesterissa kaikilla synkkaa keskenään. Soitto on rentoa ja yllätyksellistä, ja on ihana seurata soittajien välistä sanatonta kommunikaatiota keikan aikana. Muusikoiden lisäksi yleisö aina kiittää myös siitä, että kerron mistä laulan tai siteeraan parhaat kohdat. Teksti ja tarina ovat oleellinen osa chanson-elämystä.”

Mitä kappaleita Ohjelmatelttaan astuvien sopii odottaa? Onko sinulla ylimmäistä suosikkia, jota ei voi millään keikalla sivuuttaa?

“Jos on pakko valita suosikki, niin varmasti Charles Aznavour on se suurin. 1300 sävellettyä kappaletta, lukemattomia näyteltyjä leffoja… Aznavourin laulut ovat aina olleet runko esityksissäni. Toki mukaan on tullut Piaf, Brel, Henri Salvador ja muut ikivihreät klassikot. Lopulta valinnat määrää kuitenkin kokonaisuus. Vaikka esitys on puhtaasti konsertti, saattaa laulelmista kuitenkin muodostua tietty draaman kaari!“


Noora Kiili & Chanson d’Amour Ohjelmateltassa, Keskustorilla tiistaina 2.8. klo 19.00 – Lue lisää.

Maistiaisia esityksestä Teatterikesän avajaisissa 2.8. Lue lisää.

<< Takaisin

Pariisilaisen kuppilan tunnelmaa Ohjelmateltassa