Näyttelijän kuolema sukeltaa katseiden kohtaamisen ja esillä olemisen ytimeen
7.7.2022
Pääohjelmiston Näyttelijän kuolema -esityksen on luonut Vaara-kollektiivi. Vuonna 2014 perustettu kollektiivi on vapaa ammattiteatteri ja esittävän taiteen kollektiivi, jonka juuret juontavat Kajaaniin.
– Yksi syistä, miksi Näyttelijän kuolema on alun perin tehty, liittyy teoksen koollekutsuja Heikki Törmin siirtymään näyttelijästä psykologiksi. 30 vuotta samaa teatteria – Kajaanin kaupunginteatteria – palvellut Heikki halusi ennen omaa alanvaihtoaan katsoa taakseen, pohtia näyttelijäntyöhön liittyviä piileviä motiiveja ja valtasuhteita, ja kutsui meidät muut mukaansa, kertoo ohjaaja Eino Saari.
Törmin lisäksi moni muu työryhmän jäsen on alanvaihtaja. Teoksessa näyttelevä Elina Hietala on valmistumassa hahmoterapeutiksi. Koreografi-keskustelija Kirsi Törmi on tehnyt uraa nykytanssin ohella terapian, työnohjauksen ja tutkimuksen parissa. Saari itse opiskelee tällä hetkellä työnohjausta.
– Teatterin ja taiteen rinnalle on puhjennut, vihdoin, tilaa muullekin, meille jokaiselle, Saari kuvailee.
Matkalla vapauteen ja lapsuuteen
Saari itse kiinnostui Näyttelijän kuoleman antamasta mahdollisuudesta pohtia, ”miten näyttämöllä voisi oikeasti olla vapaa.” Yksi teoksen keskeinen lähtökohta oli Heikki Törmin kokemus autonomian puutteesta teatterissa: 30 vuoden ajan muut teatterialan ammattilaiset, kuten ohjaajat, olivat päättäneet, millä tavoin ja millaisissa asennoissa Törmi viikonloppuiltansa viettäisi.
– Ohjaajan ja näyttelijän välisestä suhteesta, vallasta ja vuorovaikutuksesta tuli prosessin aikana nopeasti yksi teoksen keskeisimmistä aiheista. Kaikki osaavat kuvitella mitä se voi julmimmillaan olla. Entä kauneimmillaan? Miten tuota suhdetta olisi mahdollista purkaa ja läpivalaista? selittää Saari.
Saaren mukaan ohjaajan ja näyttelijän välisen vuorovaikutussuhteen tarkastelusta on helppo päästä tarkastelemaan sitä, ”mitä olemme sisäistäneet jo varhain suhteessa katsomiseen ja koskettamiseen.” Näyttelijän kuolemaa työstäessään työryhmä onkin pureutunut katsomiseen.
Katseen voima näyttämöllä ja sen ulkopuolella
Lapsuuden katseet – eli se, mitä meissä on nähty tai jätetty näkemättä tai millaisia asioita meidän on täytynyt salata muilta – elävät Saaren mukaan kerrostuneina sisällämme.
– Syyt hakeutua teatterialalle, ehkä eritoten näyttelijän ammattiin, palaavat usein tällaisiin lapsuuden leikkeihin: tää esittäis jotain keksimäänsä noille. Se, miten meitä kutakin aikanaan esittämisen ja esillä olemisen äärellä katsottiin, ja ei katsottu, vaikutti vahvasti siihen, millaisia polkuja lähdimme teatterin suhteen tallaamaan. Meitä kiinnosti, miten suhteemme katsomiseen ja esillä olemiseen on vuosikymmenien saatossa muuttunut ja mitä siitä on vielä jäljellä.
Mutta miten juuri teatteri auttaa hyväksymään itsessä ja muissa piilossa pidetyt puolet?
– Teatterissa, lajina, on paljon radikaalia potentiaa: sitä harjoitetaan usein myös hyväksyvässä, uteliaassa ja tutkivassa ilmapiirissä. Että voi luoda kokonaista maailmaa vain katsomalla, se on ihmeellistä. Ja se mahdollisuus koskee ihan kaikkia katseita, joita teatterissa vaihdetaan.
Saarelle teatteri on tärkeä muutoksen alusta.
– Teatterissa jos missä on mahdollista paitsi haavoittaa, myös katsoa toisin. Korjata jotakin vain katsomalla toisin. Ja harjoittaa katsettaan yhdessä toisten kanssa.
Näin teos kehittää hedelmällisen dialogin, joka on antoisa niin katsojalle kuin esittäjälle.
– Miten sinua on katsottu? Ovatko kaikki puolesi saaneet tulla esiin piiloistaan? Miten olet itse katsonut itseäsi, kollegojasi, läheisiäsi? Saari avaa.
– Se miten ohjaajana valitsen katsoa näyttelijää, vaikuttaa kaikkeen, mitä välillemme muotoutuu. Sama mahdollisuus ja vastuu koskee mitä tahansa suhdettani. Tällaisten kysymysten ja korjaavien katseiden äärellä on tuntunut merkitykselliseltä viettää aikaa, ja ainakin kuvittelen, että ne voivat liikauttaa ketä tahansa, teatterisuhteesta riippumatta.
Psykologisten kysymysten lisäksi esitys sisältää hersyvää komiikkaa, sillä mitä vakavammin työryhmä on työskennellyt esityksen parissa, sitä humoristisempia piirteitä esitys on saanut.
Näyttelijän kuolema esitetään Hällä-näyttämöllä keskiviikkona 3.8. klo 19.00 sekä torstaina 4.8. klo 16.00. Osta liput tästä.
Artikkeli on koostettu Eino Saaren haastattelun pohjalta. Lisäksi artikkelia kirjoitettaessa on hyödynnetty Vaara-kollektiivin omia nettisivuja.
Teksti: Idil Tekin