Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa käsiteltiin nykytanssia ja Teatterikesän alkuviikon kotimaisia esityksiä
5.8.2019
Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa maanantaina 5. elokuuta käsiteltiin nykytanssia ja Teatterikesän alkuviikon kotimaisia esityksiä.
Tampereen yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu & Tampereen konservatorio: Hair
Korkeakoulujen yhteistuotanto Hair tarkastelee 50 vuotta alkuperäisesitystä myöhemmin vapaata rakkautta, hippiaatetta ja sodan tarpeettomuutta. Teoksen ohjaaja Pauliina Hulkko luonnehtii esitystä nykyteatterillistetuksi musikaaliksi, joka on myös voimakkaan kinesteettisen kentän synnyttävä fyysinen esitys.
Illuusiota ei ole, sota on todellisuutta ja huumeet ovat vain väliaikainen pakopaikka. Yleisölle vaikuttavaksi tehty uusittu versio kysyy, haluammeko jäädä painajaiseen vai haluammeko tehdä jotakin toisin. Hulkko itse kertoo haluavansa tarjota mahdollisuuden tehdä erilaisia ratkaisuja – sota on aina pahin ja mahdottomin ratkaisu.
– Rauhan asia on aina ajankohtainen, Hulkko korostaa.
Hair aloitti Teatterikesän Pääohjelmiston jo sunnuntaina, ja kaikki esitykset on loppuunmyyty. Hairin tunnelmaan pääsee myös torstaina avattavassa Vapriikin Hair – Tampereen Popteatterin tarina -näyttelyssä. Kappale esityksestä nähdään myös Teatterikesän avajaisissa tiistaina 6. elokuuta klo 12.
Circo Aereo: Lion – The Weird and Magical Abracadabra Circus Show
Vahingossa opintojensa kautta miimikoksi päätynyt Marc Gassot sai inspiraation Lion-esitykseen myyräkuumeen kourissa. Taiteilija kertoo alkaneensa saada mieleensä kuvia esityksestä houreunissaan.
Lionissa voimakkaina aiheina ovat pelko, jännitys ja rohkeus. Esityksen voidaan luonnehtia olevan myös kauhua lapsille. Teatterina teos on fyysistä komediaa.
Gassot kommentoi huomanneensa, että teini-ikäiset ovat väliinputoajaryhmä lasten ja aikuisten välissä, eikä teineille kohdennettuja teatteriesityksiä juuri tehdä. Gassot’lla itsellään on kaksi teini-ikäistä lasta, joten hänelle oli luonnollista pohtia omien lastensa kautta, mikä heitä voisi hauskuuttaa. Hän halusi myös rikkoa klassista kuvaa teatterista. Gassot kommentoi, että paras tapa saada nuoret innostumaan teatterista ei kenties ole teinien raahaaminen neljä tuntia kestävään näytökseen; tunnin mittainen Lion on nuorisolle helpommin lähestyttävä esitys, joka onkin muuttanut jo usean nuoren käsityksen teatterista.
Kysymykseen siitä, miksi Gassot’ta kiinnostaa splätteri, taiteilijalla on ytimekäs vastaus:
– Koska se on huvittavaa.
TTT Eino Salmelainen
Ti 6.8. klo 18.30
Ke 7.8. klo 14.00
Kinetic Orchestra: I’m Liquid
Kinetic Orchestran perustaja Jarkko Mandelin korostaa Orchestran olevan ryhmä, vaikka teokset Mandelinin päähänpistoista syntyvätkin. Saatuaan tänä vuonna Tanssin mainetekopalkinnon Mandelin kertoi puheessaan, että hänelle taiteilijana on tärkeää tehdä hyviä teoksia ja hyvää arkea. Tanssin voimakkaassa freelancer-maailmassa tämä ei ole itsestäänselvyys.
– Haluamme tarjota oikean elämän teoksissa esiintyville tyypeille, mikä ei tanssijoille ole itsestään selvää, Mandelin kommentoi.
I’m Liquid -teoksessa mielenkiintoista on erityisesti teoksen suhde kamppailulajikulttuuriin: esityksen liikekieli ammentaa kamppailulajien estetiikasta, taidosta ja ymmärryksestä, mutta ilman kamppailulajeista tuttua asennetta toista ihmistä kohtaan.
– Vedeksi muuttumisen idea oli luonteva tapa integroida kamppailulajikulttuuria ja itämaalaista ajattelua, Mandelin luonnehtii esityksen syntyä.
Taustalla on ajatus siitä, miten kamppailulajikulttuuria pystyy presentoimaan ilman, että se on väkivaltaista. Vedeksi muuttumisen logiikka tarjosi tähän mainion väylän. Esityksessä vaikuttavaa onkin konfliktittomuus: vaarallisiinkaan tilanteisiin ei liity suoraa taistelun tahtoa tai voiton halua, vaan sen sijaan läsnä on yhdessä olemisen mahdottomuuden käsittely.
Hällä-näyttämö
Ti 6.8. klo 18.30
Ke 7.8. klo 16.00
Tanssiteatteri MD: Sisaret & Kenttä
Tanssiteatteri MD on mukana Teatterikesässä kahden teoksen yhteisillalla, kun Alpo Aaltokosken Sisaret ja Susanna Leinosen Kenttä nähdään saman illan aikana. Esityksiä ei ole väkisin yhdistetty, vaan ne on suunniteltu esitettäväksi yhdessä alun perinkin.
Teoksissa nähdään hyvin erilaista liikekieltä toisiinsa nähden, luonnehtii Tanssiteatteri MD:n toiminnanjohtaja Anniina Kumpuniemi. Teosten erilaiset energiat ja voimakas läsnäolo tekevät teoksista yhdessä vaikuttavan katsomiskokemuksen.
– Alpo Aaltokosken liike on todella orgaanista ja pienieleistä. Kahden tanssijan välille syntyy maaginen piirileikki, ja liikkeen näennäinen yksinkertaisuus syventää katsomiskokemusta. Susanna Leinosen lähestymistapa liikkeeseen puolestaan on suurieleinen ja dynaamisia vaihteluja hyödyntävä. Leinosen teoksessa on selkeitä ja veistoksellisia, hyvin muotoiltuja liikkeitä, jotka muodostavat sähäkän koreografisen kudelman.
Teosten erilaisuudesta huolimatta esitykset myös keskustelevat keskenään. Teokset ovat yhteydessä äänimaailmaltaan ja visuaalisuudeltaan. Teosten yhteisvaikuttavuus syntyy myös teosten teemoista, sisällissodan muistosta ja ihmisten puhumattomuudesta.
Kumpuniemi tunnistaa käsityksen siitä, että nykytanssi olisi vaikeasti lähestyttävä tai vaikeasti ymmärrettävä taidemuoto.
– Toisaalta saamme koko ajan myös palkitsevia kokemuksia, kun ihmiset uskaltautuvat katsomaan nykytanssia ja poistuessaan ihmettelevät, että miksi eivät tulleet aikaisemmin ja että eihän tämä ole vaikeaa ollenkaan.
Hällä-näyttämö
La 10.8. klo 17.00
Su 11.8. klo 15.30
Koostanut Sanna Stenberg