Ryhmäteatteri

Harriet

Hän oli kohtalokkaan kaunis, hurmaava, sivistynyt, älykäs, julkea, lahjakas, röyhkeä, hupsu, kovaääninen, miestennielijä, rauhaton, kevytmielinen, itsekäs, ärsyttävä, onneton, nautinnonhimoinen, seikkailunhaluinen – ja yksinäinen. 

Heinjoki, Karjalankannas 20. huhtikuuta 1918. Everstinna, sairaanhoitaja Harriet Thesleff oli majoittunut Ristseppälän maatilalle jääkärimajuri Olof Laguksen kanssa. Harriet, Olof ja jääkärimajuri Ero Gadolin lähtivät hevosajelulle. Kun he pari tuntia myöhemmin palasivat, oli Olof kuollut luodinosumaan. Kukaan ei muista, mitä tapahtui.

Minkälaisia tulkintoja hevosajelusta on sadan vuoden aikana kirjoitettu, muistiinpantu, julkaistu? Kuinka historiankirjoitus muovautuu ajassa? Mitä muistamme, kun muistamme tapahtumia ennen meitä?

Sukunsa tarinaa eri lähteistä tutkineen ohjaaja Milja Sarkolan kiehtova teos on herkkäviritteinen ja kaunis. Harriet liikkuu taidokkaasti faktan ja tulkinnan rajamaastossa, ja kysyy, onko jokaisella oikeus omaan totuuteensa?