Minun ääreni

Tytäryhtiö

Kepeän vakava kabaree identiteetistä.

”Meidän perheessä ei puhuttu koskaan, on oltu vaan hiljaa. Ihan liian kauan hiljaa. Mutta jos päättää olla vaiti, se muuttaa ihmistä. Se muuttaa kasvoja ja piirteitä. Sitä kutistuu.”

Musiikkiteatteriensemble Tytäryhtiö tutkii esityksessään Minun ääreni identiteetin kerroksia, kasvua ja itsetuntemusta. Esitys pohtii, mitä kannamme mukanamme sukupolvien ketjussa, kuinka monia puolia meissä jokaisessa onkaan ja missä kulkevat ääriviivamme, missä rajamme. Entä mistä koostuvat tiedostetut ja etenkin tiedostamattomat mielen haavamme? Ja kuinka monen sukupolven läpi sodan traumat voivat mennä?

Minun ääreni sai ensi-iltansa Tampereella jo syksyllä 2018. Tuolloin tekijät eivät osanneet aavistaa, miten ajankohtaisia teoksen aiheet valitettavasti vielä tulisivat olemaan. Minun ääreni on kuitenkin ennen kaikkea ylistyslaulu ihmisyydelle, keskeneräisyydelle ja armollisuudelle, niin muita kun itseäkin kohtaan. Se kutsuu meitä nauramaan lempeästi itsellemme ja samalla ymmärtämään syvemmin toinen toistamme.

Katsojien palautetta:
”Samastuin, reflektoin, voimaannuin.”
”Upea, koskettava, rohkea esitys. Käsittelitte todella tärkeitä asioita mieleenpainuvalla tavalla. Upeat laulut ja koreografiat."
”Esitys oli voimaannuttava, itketti, nauratti, havahdutti. — Käsittelitte kaikille tärkeitä asioita, meihin kaikkiin vaikuttaneita tapahtumia. Suomalaista kollektiivista tuskaa.”
”Esitys sekä nauratti että itketti, puhutti. Yhdellä sanalla sanoen: mahtava.”

Esitys koostuu ryhmän sovittamista ja osin säveltämistäkin kappaleista sekä ryhmän tuottamista teksteistä ja koreografioista.
Esityksen dramaturgian inspiraationa on toiminut syksyllä 2018 julkaistu Terhi Ketola-Huttusen ja Heli Pruukin kirja Vihainen nainen – hyvä paha aggressio (Kirjapaja).

Esityksen verkkosivut