Maiju-Riina Huttunen, Pekka Heikkinen, Tommi Eronen ja Heidi Herala

Hurma Monologifestivaali

Keskiviikkona 9.8.
MAIJU-RIINA HUTTUNEN: ÄITINI TALO

Maiju-Riina Huttunen on torniolaislähtöinen näyttelijä ja koiraihminen. Hän valmistui Tampereen yliopistosta (NÄTY) 2014, ja työskentelee tällä hetkellä pääasiallisesti Hämeenlinnan teatterissa. Hän ei usko varasuunnitelmiin, mutta uskoo vähän kummituksiin.

Äitini talo on yhden illan ja yön aikana kerrottu tarina siitä, kuinka pitkälle voi joutua menemään saadakseen elää mieleisessään todellisuudessa. Se kertoo tyttärestä, äidistä, isoäidistä ja sikeäunisesta rakastetusta sekä peloista, jotka pelkäämällä tekevät itsensä todeksi.

PEKKA HEIKKINEN: HÄMÄRÄN TANSSIT  UNPLUGGED

Vuoden pimeimpänä päivänä vuonna 1982 päivätty Hämärän tanssit on Pentti Saarikosken viimeinen teos. Se on osa niin kutsuttua Tiarnia-sarjaa, jonka aiemmat osat Tanssiinkutsu ja Tanssilattia vuorella ilmestyivät joitakin vuosia aiemmin. Tiarnia-nimi tulee Göteborgin lähellä sijaitsevasta Tjörnin saaresta, jossa Saarikoski eli viimeiset vuotensa. Hämärän tanssit – tekijänsä määritelmän mukaan runoelma – on kokonaisuus, joka summaa Saarikosken koko tuotannon aiheet ja teemat; antiikin Kreikan mytologiasta kirjailijan itsensä arkiseen aherrukseen ja siihen liittyviin tilanteisiin ja havaintoihin. Tämä on tuttua jo Saarikosken aiemmasta tuotannosta ja jälkikäteen on helppo nähdä Hämärän tanssit sekä tilintekona elämästä että kuolemaan valmistautumisena. Kielellinen ilmaisu on kirkastunut mestarilliseksi. Tiarnia-sarjaa ja erityisesti Hämärän tansseja on pidetty suomen kielellä kirjoitetun runouden yhtenä huippuna.

Hämärän tanssit -happeningin on tuottanut työryhmä, jonka ydin, Jukka Hyde Hytti, Heikki Huttu-Hiltunen ja Hepa Halme, tunnetaan myös nimellä Etu-Töölön Runopojat, joka on tehnyt useita runoihin pohjautuvia teoksia. Joukkoa täydentävät tanssija Kaari Martin, näyttelijä Pekka Heikkinen, jouhikkomaestro Pekko Käppi ja dj/tuottaja Yuhis, Juha Koskenranta. Ainutlaatuisen ensemblen ilmaisun piiri sulkee sisäänsä flamencon liikekielen, arkaaiset suomalais-ugrilaiset soinnit, modernin jazzin ja elektronisen rytmimusiikin. Näillä elementeillä ja voimakkaasti läsnä olevalla näyttelijäntyöllä loihditaan esiin mielentiloja ja maailmoja, jotka elävästi vilahtelevat Saarikosken teoksen taustalla.

Torstai 10.8.
TOMMI ERONEN: IHMINEN! 

Venla- ja Jussi-palkitun Tommi Erosen uusi, kotimainen kantaesitys IHMINEN! kertoo yksinäisyydestä ja maiseman jämähtämisestä. Kiivaasta idealistisesta halusta ymmärtää, kasvaa ja kokea. Pohjattomasta tarpeesta nauttia tasapainosta ja koskemattomuudesta.

Monologin keskiössä seisoo setämiesten ikoni, Tommi. Tommilla on viiltävä harmonian nälkä, vahva utopia onnellisuudesta ja tykyttävä pelko omasta kuolevaisuudesta. Self help -oppaiden sivuilla kaikki vaikuttaa helpon yksinkertaiselta ja elämäntapa-guruilla tuntuu olevan vastaukset kaikkeen. Tommi kuitenkin rämpii itsensä etsimisen suossa – siellä pysyen. Mikään ei tunnu käyvän helposti, onni ei tartu hanskaan vaikka kuinka huitoisi.

IHMINEN! on tilinpäätös. Se on elegia kypsymättömyydelle ja osattomuudelle. Se tutkii omaa napaa. Se on toipilaan huuto HopLopissa. 

Lauantai 12.8.
HEIDI HERALA: PEILINPITELIJÄ 

Näyttelijä Heidi Herala taluttaa monologissaan näyttämölle kumaran ja hauraan vanhan naisen. Valkoisen lierihatun alle kätkeytyneet muistot eletystä elämästä herääväät eloon ja säkenöivät mielessä kirkkaammin kuin nykyhetki, kunnes mieli alkaa sekoittaa niitä toisiinsa. Vanhus protestoi  vääjämätöntä ajankulua vastaan milloin koomisen, milloin kipeän tunnistettavasti – onko ihmisarvo siitä kiinni, kuinka suoraksi pikkurilli ojentuu nokkamukista juodessa?

Heralan Peilinpitelijä on vastakohtien ja kontrastien kudelma, jossa huumori on loimilangoista herkullisin. Esitys pohjautuu Marja-Liisa Vartion (1924–1966) runoihin, ja sen teemoina ovat ikuisuuskysymykset uskosta, toivosta ja rakkaudesta – itseen ja inhimillisyyteen.